Kirjokaviot: Luukku 5

Pahoittelut, unohdin julkaista tämän postauksen eilen.....

Vuorossa on taas Rouskutellen blogin kysymys:

Mikä on ollut pahin/kauhein/ikävin kokemuksesi hevosen kanssa?

Mitään kamalan pahaa/ikävää ei (onneksi) ole käynyt, mutta kerron nyt kaksi pahinta kokemustani hevosten kanssa, molemmat ovat tapahtuneet vuosia sitten.

Olin ratsastanut varmaan vasta vajaan vuoden, kun sain alleni tallin pukkiponin, Hertan. Hertta oli todella suoloinen, rautiaan kirjava vaalealla harjalla ja tykkäsin siitä kovasti.... Kunnes nousin selkään. Hertta pukitti jos iinä kun nousin selkään ja totesin jo siinä että tällä en ratsasta. Jotenkin minut kuitenkin suostuteltiin ratsastamaan.

Käynti meni hyvin, mutta raviin siirtymisissä Hertta pukitti joka kerta, muuten ravi sujui kuitenkin hyvin. Alettiin sitten nostamaan pitkälle sivulle laukkaa. Ensimmäisessä nostossa Hertta veti kauheat pukit ja tipuin. Sen jälkeen en enää halunnut edes yrittää laukkaamista, mutta Hertta pukitti sillä pitkällä sivulla joka ikinen kerta ja minä tipuin joka ikinen kerta kun se pukitti. Jossain vaiheessa siihen tuli toinenkin taluttaja, mutta Hertta pukitti edelleen siinä. Ja edelleen minä tipuin. Tipuin tunnin aikana varmaan yli 10 kertaa.

Hertasta minulla ei valitettavasti ole kuvia muttan tästä pääset Hertan sukupostiin ja siellä on siitä kuvia.

Toinen ikävä kokemus tapahtui Japen kanssa. Jappe oli sillon lempiponini ja menin sillä lähes joka kerta.

Olin ihan onnessani että sain mennä estetunnilla Japella. Jappe oli kiltti ja reipas, hyppäsi hyvin ja innokkaasti eikä kiellellyt tai pudotellut juuri koskaan. Hyppäsimme innaria, enkä ollut varmaan koskaan ennen hypännyt muuta kuin yksittäistä estettä. Ensimmäiset kerrat meni hyvin, mutta kun esteitä nostettiin (varmaan huimaan 40cm korkeuteen....) menetin viimeisessä hypyssäö tasapainoni ja kellahdin vasemmalle puolelle. Jappe alkoi pyöriä ympyrää, kunnes lopulta tipahdin. En ymmärrä miten tipuin oikean käden päälle, vaikka tipuinkin vasemmalle puolelle... Oikeaan käteeni sattui kamalasti, joten lopetin tunnin kesken.

Käteli oli murtunut, joten en päässyt kolmeen viikkoon tallille. Kun tulin tallille tauon jälkeen, olin ihan innoissani että nään vihdoinkin Japen. Olin harmissani koska en mennut Japella. Tunnin jälkeen kysyin tunninpitäjältä voisinko mennä ensikerralla Japella , hän vastasi että Jappe on myyty. Meinasin alkaa itkemään samantien. Viimeiseksi kerraksi kun ratsastin Japella, jäi se kun tipuin siltä ja mursin käteni.